Lapsen ongelmanratkaisutaidot kehittyvät iän myötä ja vanhemmat voivat opettaa lapsille näitä taitoja. Ongelmanratkaisutaitojen kehittymiseen auttaa se, että lapsi uskoo omiin kykyihinsä. Omiin kykyihin uskominen pohjautuu lapsen itsetuntoon. Löydät itsetunnon kehittymisestä tarkempaa pohdintaa täältä. Kun lapsi uskoo omiin kykyihinsä ratkaista ongelma, hän lähtee sitä yrittämään. On tärkeää, että lapsi lähtee ratkaisemaan ongelmia, vaikka lopputulema ei päätyisikään ratkaisuun.
Kun lapsella on ongelmatilanne, on hänen hyvä saada ensin itse koittaa ratkaista tilanne. Näin hän saa itse käyttää omia taitojaan ja oppii käyttämään luovuuttaan. Lapsen ikä on hyvä huomioida tilanteen mukaan. Tämä auttaa lasta tulevaisuudessakin ongelmatilanteiden ratkaisussa niin, ettei lapsi ole riippuvainen muista.
Ongelmatilanteiden tullessa lapsi saattaa olla heti vailla apua. Voi olla, että lapsi haluaa vanhemman heti tekevän asian hänen puolestaan. Näissä tilanteissa vanhempi voi ensin kysyä auttavia ja ohjaavia kysymyksiä tai ehdottaa pari vaihtoehtoa, joista lapsi voi sitten itse löytää sen vaihtoehdon, joka kyseisessä tilanteessa auttaa.
Lapsen ongelmanratkaisutaidot: yksilöllisyys
Ongelmanratkaisutaitoihin vaikuttaa myös lapsen luonteenpiirteet. Jos lapsi on kärsimätön, ei hän välttämättä jaksa odottaa, että saisi ratkaistua asian, vaan haluaa aikuisen apua välittömästi. Kärsivällisempi lapsi saattaa yrittää useammankin kerran ratkaista asiaa. Jos lapsi on ujo tai varautunut ja ongelmanratkaisuun tarvitaan sosiaalisia taitoja tai oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, voi lapsi tarvita enemmän tukea.
Silloin kun esikoinen oli taaperoiässä muistan, että hänen kohdallaan tuli monesti tehtyä asiat heti, jos tarvitsi apua. En osannut silloin ajatella, että voisi antaa yrittää ensin itse useamman kerran ja jos tarvitsee sen jälkeen apua, niin koitetaan yhdessä ratkaista. Ehkä myös se, kun hän oli ensimmäinen lapsi, niin halusi silläkin tavalla osoittaa rakkautta ja yritti ajatella hänen parasta. Joka näin myöhemmin ajateltuna ei aina ollut hänelle parhaaksi. Tämä on osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, että sitten kun esikoinen oli jo isompi, oli hänellä tapana pyytää apua aina heti ongelmien tultaessa eteen.
Esikoinen on myös joskus asioiden suhteen hieman kärsimätön, joten sekin varmasti vaikuttaa ongelmanratkaisutaitoihin. Nyt olemmekin pari vuotta harjoitelleet sitä, että itse yrittää ensin useamman kerran ja haetaan yhdessä sitä ratkaisua, eikä tehdä toisen puolesta. Tätä opetamme esikoiselle myös niissä tilanteissa, kun kuopus pyytää apua ongelmiin. Ei heti tehdä toisen puolesta, vaan annetaan tukea ja vinkkejä, jotta itse onnistuisi. Esikoisen ongelmanratkaisutaidot ovat kehittyneet huimasti ja hän keksiikin monesti todella luovia ratkaisuja ongelmiinsa. Nykyään ei enää heti pyydä apua, vaan yrittää ensin itse ja pyytää apua vasta sitten, kun huomaa ettei saa itse ratkaistua tilannetta.
Kuopus on omatoiminen ja haluaa tällä hetkellä tehdä itse monet asiat. Nyt onkin hyvä harjoitella monenlaisia taitoja, koska on niin suuri halu tehdä ja osata itse. Tämä hetki on myös oiva ongelmanratkaisutaitojen harjoitteluun, koska hän haluaa itse yrittää. Kuopus yleensä pyrkiikin itse ratkaisemaan ongelmansa, esim. vaatteiden pukemisessa, jos housut ovat nurinkurin, hän itse lähtee ratkaisemaan miten saa käännettyä vaatteet. Jos taidot eivät vielä riitä, hän pyytää apua. Näissä tilanteissa täytyy esikoista hieman rauhoitella, koska hän olisi heti auttavana isosiskona tekemässä puolesta.
Tunteiden vaikutus
Monestihan ongelman kohdatessaan, lapsi tuntee jotain tunnetta. Saattaa esiintyä harmitusta, vihaa, surua, ärsytystä, pettymystä yms. Nämä tunteet on tärkeää sanoittaa ja olla ymmärtäväinen. Tilanteen tullessa ei kuitenkaan takerruta tunteeseen, vaan edetään tilanteen ratkaisemiseen. Aikuinen voi todeta, että ymmärrän kun sinua tämä harmittaa, etsitään yhdessä asiaan ratkaisu. Se ei auta asiaan, jos aikuinen toteaa, että eihän tästä tarvitse harmistua tai itkeä. Se vain lannistaa lasta eikä välttämättä auta tilanteen ratkaisemisessa.
Kun aikuinen ohjaa lasta ongelmatilanteiden tullessa myönteisin tuntein, huomaa lapsikin, että tämä asia on ratkaistavissa, joten ei ole mitään hätää. Näin lapsenkin ajatukset vaihtuvat ongelmatilanteissa myönteisiksi ja hän näkee, että yleensä ongelmiin löytyy ratkaisu. Ongelmatilanteen ratkaistua on tärkeää kehua ja kiittää lasta. Kun lapsi saa onnistumisentunteita, hän varmasti yrittää jatkossakin ratkaista ongelman itsekseen ja tietää pystyvänsä siihen. Lapsen ongelmanratkaisutaidot kehittyvät jatkuvasti arjen ohella.
Esimerkkejä meidän lasten ongelmanratkaisutaidoista
Kuopuksella ongelmanratkaisutaitojen opettelu liittyy monesti hänen vasta opittuihin taitoihin, esim. vaatteiden pukeminen, potkupyörällä ajaminen/kaatuminen sekä monet asiat, joita haluaa itse tehdä. Myös tilanteet, joissa haluaisi saman lelun, kuin siskolla. Yleensä näissä tilanteissa sisko tai me vanhemmat ehdotamme lelujen vaihtamista jossain kohtaa. Näin molemmat saavat leikkiä haluamillaan leluilla, eikä hyvä leikki tyssää siihen.
Kuopus haluaa monesti samoja asioita, kuin esikoinen. Jos esikoisella on mekko päällä, kuopuskin haluaa mekon. Tässä vaiheessa hän ei kysy apua, vaan lähtee itse ratkomaan ongelmaansa eli hakee omista vaatteistansa mekon. Tai jos esikoinen leikkii pehmoleluilla, kuopus hakee myös itselleen pehmoleluja.
Esikoinen keksii monesti leikkien yhteydessä ongelmiinsa itse ratkaisun. Jos jossakin leikissä ei ole tiettyä tavaraa, hän ratkaisee asian tekemällä tavaran itse tai ottamalla toisista leluista. Hyvänä esimerkkinä tähän se, kun hänellä ei ollut leluille tarpeeksi peittoja, hän päätti ottaa karkkipapereita peitoiksi. Joskus leikkiessään hän huomasi, ettei ole tarpeeksi sänkyjä, joten teki legoista lisää. Hän käyttää todella paljon omaa luovuuttaan ratkaistessaan ongelmatilanteita. Vasta tuli esikoisella eteen sellainen tilanne, että teroitin ei teroittanut kynää hyvin. Hän ensin yritti itse, sitten kysyi voisiko äiti auttaa. Tähän sanoin, että jos juuri se teroitin on huono, mitä voisi tehdä, jotta kynä saadaan teroitettua. Esikoinen hoksasi itse tämän apukysymyksen avulla, että voi kokeilla toista teroitinta ja näin hän sai kynän teroitettua. Tässä tilanteessa olisi voinut mennä ”helpoimman” kautta ja teroittaa se kynä esikoisen puolesta. Tämä olisi ollut helpoin ja nopein tapa, mutta ei kokonaan esikoisen parhaaksi.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
-Saara