Lapsen tunnetaidot on iso osa lapsen kasvatusta ja haluan paneutua aiheeseen syvemmin sekä tuoda laajasti esille omia näkemyksiäni, joten kirjoitan aiheesta kaksi erillistä postausta.
Lapsen tunnetaidot ovat itselleni tärkeä osa lasten kasvatusta. Koen tärkeäksi opettaa lapselle pienestä asti tunteiden nimeämistä. Haluan ymmärtää lapsen tunteita ja sallia lapsen näyttää kaikki tunteet sekä opettaa heille tunteiden säätelyä. Lapsen tunteiden ymmärtämisessä auttaa paljon se, että vanhempi itse ymmärtää omat tunteensa ja niiden myötä tulevat reaktiot. Näin on helpompi ottaa vastaan lapsen tunteet häntä tukien. Yhdessä lapsen kanssa opetellaan tunteiden ja tuntemisen rikkautta.
Tunnetaitojen opettelu
Lapsen tunnetaidot ja niiden opettelu on todella tärkeä osa lapsuutta. Lapsena opitut taidot kulkevat mukana myös aikuisuudessa ja vaikuttavat moneen eri osa-alueeseen elämässä. Tunnetaitojen opettelu ei tietenkään pääty aikuisuuteen, vaan teemme sitä läpi elämämme. Niille luodaan pohja lapsuudessa.
Jokainen lapsi tuntee ja näyttää tunteensa eri tavalla. Siihen vaikuttaa osaltaan lapsen luonteenpiirteet sekä temperamentti. Tunteiden nimeämistä voi tehdä jo vauvan kanssa. Vauvoille sekä pienille lapsille on hyvä sanoittaa ja nimetä heidän näyttämiään tunteita ja kertoa mistä tunne johtuu. Vauvoille on myös paljon kirjoja, joissa kuvituksessa näytetään eri tunteita ja nimetään niitä. Yksi tärkeä osa lapsen tunnetaitojen opettelussa on vanhemman ja aikuisen esimerkki. Se, että lapsi näkee arjessa vanhemman kokemia tunteita sekä vanhempi niitä sanoittaa, auttaa lastakin ymmärtämään omia tunteitaan sekä oppimaan sitä kautta tunnetaitoja.
Tunteiden näyttäminen
Koen tärkeimmäksi osaksi lapsen tunteiden näyttämisessä sen, että vanhempi hyväksyy ja ymmärtää lapsen tunteet. Tämän myötä lapsi tulee varmasti tunteensa jatkossakin näyttämään. Kun vanhempi reagoi lapsen tunteisiin hyväksyen, ymmärtäen sekä tukien, lapsi kokee, että hänen on turvallista näyttää tunteensa ja ne ovat sallittuja.
Joskus tulee tilanteita, joissa lapsen tunteeseen ei vastaa niin ymmärtäväisesti. Näitä tilanteita olen itsekin kokenut vanhemmuuden aikana. Yleensä se oma reagointi johtuu siitä, että on päällä jotain tunnetiloja (stressi, väsy, kiire yms.), jolla on vaikutusta omaan reagointiin. Kun näitä tilanteita tarkastelee, oppii hyväksymään myös ne omat tuntemukset ja muuttamaan omaa reagointia. Jos lapsen tunteeseen on tullut reagoitua tiukemmalla äänensävyllä tai sanomalla jotain tökeröä, tilanteen jälkeen on hyvä selittää lapselle, miksi tuli sanottua sillä tavalla. Anteeksipyytäminen lapselta sekä kertominen, ettei ollut lapsen syytä, miksi vanhempi reagoi sillä tavalla tuovat tilanteelle tärkeän päätöksen. Nämäkin ovat tärkeitä oppeja lapselle. Lapsi näkee inhimillisiä tunteita, joita oma vanhempikin tuntee ja näkee miten tilanne hoidetaan niin, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.
Vanhemman tuki tärkeää
Vanhemman ymmärrys lapsen tunteita kohtaan kertoo lapselle sen, että kaikki tunteet ovat sallittuja eikä tunteita tarvitse piilotella. Lapsen sulkeutumiseen sekä tunteiden piilottamiseen voi vaikuttaa vanhemman reagointi lapsen tunteisiin vähätellen, hermostuen tai nolaten. Jos vanhempi toistaa lauseita: ”Ei tuota asiaa tarvitse jännittää, Eihän tuosta tarvitse suuttua?, Miksi sinä itket noin pienestä? Kaikki katsovat kummissaan, kun huudat ja itket., Katso kun ei tuo toinen lapsi tuossa itke ollenkaan ja sinä itket.”, ei niillä ole rohkaisevaa vaikutusta lasten tunteiden tuntemiselle sekä näyttämiselle. Aikuinen ei voi määrittää lapsen tunteita eikä päättää lapsen puolesta missä tilanteessa saa itkeä ja missä ei. Miltäköhän nuo lauseet tuntuisivat, jos oma ystävä tai puoliso reagoisi omiin tunteisiin tuolla tavalla? Ei varmasti hyvältä tai rohkaisevalta, vaan lannistavalta sekä vähättelevältä. Itselle tulisi sellainen olo, ettei näitä tunteita kannata tuntea eikä näyttää ja ennemmin tukahduttaa ne sisälleen.
Lapsen hermostuessa ja suuttuessa on tärkeää asettaa rajat, ettei ketään satuteta tai mikään mene rikki lapsen tunnekuohussa. Mutta niin, ettei vanhempi hermostu. Lapsen suuttuessa on tärkeää ettei vanhempi lähde tunteeseen mukaan ja ala tiuskimaan lapselle takaisin. Tämä vie vanhemman ja lapsen umpikujaan eikä tilanteen selvittäminen onnistu parhain mahdollisin tavoin.
Kun lapsi tuntee onnistumisen tunteita, innostusta sekä kehuu itseään, vanhemman tuki ja läsnäolo vahvistavat lapsen itsetuntoa ja rohkaisevat lasta. Vaikka lapsi hermostuisi, voidaan keskittyä myös muihin tunteisiin ja kehua niitä. Kehutaan lasta kun hän osaa rauhoittua, vaikka häntä suututti kovasti. Kehutaan rohkeudesta, jos lapsi on jännittänyt jotain asiaa.
Lapsen tunnetaitojen jatkokirjoitus tulee luettavaksi myöhemmin, joten pysykäähän kuulolla.😊 Toisessa kirjoituksessa paneudun lapsen tunteiden säätelyyn ja miten vanhempana voi auttaa ja tukea lasta.
-Saara