Lapsen uni ja lepo on yksi tärkeimmistä asioista lapsen elämässä. Ihan yhtä lailla aikuisenkin, me tarvitsemme myös hyviä, kokonaisia yöunia. Hyvä uni on pohjana niin monelle asialle. Lapselle riittävä uni on tärkeää, koska se tukee hänen kasvua ja kehitystä. Uni vaikuttaa myös lapsen keskittymiskykyyn ja mielialaan. Jos omat uneni ovat katkonaisia ja lyhyitä, tiedän että päivän energiatasot ja mieliala tulee olemaan alhaiset. Myös lapsesta huomaa, jos hän on nukkunut hänelle normaalia lyhyemmät tai katkonaisemmat unet.
Lasten unimäärät ovat yksilöllisiä, osa nukkuu lyhyempiä öitä ja osa taas pidempiä. Meidän lapsilla on paljonkin eroavaisuuksia nukkumisessa ja nukahtamisessa. Tietenkin ovat iältään eri vaiheessa, mutta jos mietin esikoisen unia 2-vuotiaana verraten kuopuksen uniin tällä hetkellä, niin eroja kyllä löytyy. Ja se on ymmärrettävää, hehän ovat yksilöitä.
Yksilöllisyys
Esikoinen on ollut pääsääntöisesti hyvä nukkuja vauvasta asti. Hyvällä nukkujalla tarkoitan sitä, että on nukahtanut itsekseen ja uni on ollut yhtenäistä. On ollut vaiheita, jolloin on tarvinnut nukuttaa ja öisin silittää takaisin uneen, kun herännyt painajaisiin.
Kuopus on ollut levottomampi nukkuja vauva-ajoista saakka. Alle 10kk ikäisenä heräili vähintään neljä kertaa joka yö ja yöunille nukuttaminen oli melkoinen maraton. Siitä eteenpäin oli pitemmänkin ajan rauhallisempaa, nukkui monesti kokonaisiakin öitä. Nyt 2-vuotiaana on taas joku vaihe ja heräilee yleensä kaksi kertaa yössä. Luulen, että hänen katkonaisiin uniin vaikuttaa tällä hetkellä se, että on alkanut näkemään pahoja unia ja hän ei osaa laittaa peittoa päällensä, joten tarvitsee apua jos herää ilman peittoa.
Meillä lapset ovat nukkuneet omissa huoneissaan 1,5-vuotiaista saakka. Siirtymiseen vaikutti se, että kaikki saivat uudella järjestelyllä parempia yöunia ja unet jatkuivat aamuisin pidempään. Molempien siirtyminen omaan huoneeseen sujui oikein mainiosti. Ehkä enemmän itse jännitti ja mietti, että mitenköhän sujuu.
Kuopus nukkuu päiväunia päivittäin noin 1,5 tuntia. Hän selkeästi vielä tarvitsee kunnon päiväunet rauhoittamaan päivän touhuja. Esikoisella on päivittäin lepohetki ja monesti hän nukahtaa ja nukkuu tunteroisen. Hänkin vielä välillä tuntuu tarvitsevan päiväunia ja riippuu tietysti kuinka touhukkaita ja kuormittavia päiviä on ollut.
Huonot yöunet vaikuttavat moneen asiaan. Lapsista huomaa, jos he ovat nukkuneet liian vähän. Tunteiden vaihtelut on suurempia ja keskittyminen herpaantuu. On kiukkua, harmitusta, lasten keskinäistä kinastelua. Väsymys saattaa aiheuttaa myös fyysistä väsymystä, kömpelyyttä, kaatuilua, huolimattomuutta, tapaturma-alttiutta.
Nukkumaanmenorutiinit
Lapsen nukkumaanmenorutiinit pyrkivät rauhoittamaan lasta tulevia yöunia varten. Sekä luovat lapsellekin turvallisuuden tunteen, kun hän tietää miten asiat etenevät ja pääsee rauhoittumaan yöunille.
Meidän perheen nukkumaanmenorutiinit alkavat ennen iltapalaa. Pyrimme ennen iltapalalle menoa rauhoittumaan kirjojen luvun tai rauhallisen musiikin parissa. Iltapalan jälkeen onkin sitten hampaidenpesut ja yöpukujen vaihdot. Sen jälkeen molemmat menevät omiin huoneisiin ja heille luetaan iltasatu sekä lauletaan unilaulu. Tämän jälkeen esikoinen jää sänkyynsä hakemaan unta ja toinen vanhemmista jää kuopuksen sängyn viereen istumaan ja odottamaan kunnes nukahtaa. Välillä iltarutiinit on melkoista härdelliä, vaikka kuinka olisi yrittänyt ottaa rauhallisesti illan, mutta onneksi on myös niitä iltoja kun päästään kaikki rauhallisesti sänkyihin.
Välillä on iltoja, kun toinen vanhempi ei ole kotona. Silloin olemme tehneet niin, että esikoinen kuuntelee sängyssään äänikirjaa siihen asti kun kuopus on nukahtanut. Äänikirjan kuuntelulla on myös rauhoittava vaikutus, esikoinen on jopa joskus jo nukahtanut niitä kuunnellessaan.
Esikoisella on vielä erikseen omat iltarutiininsa, kun hän haluaa jutella ja kysellä asioista. Olen ajatellut, että nämä luovat hänelle sitä turvallisuuden tuntua, jos joku jännittää nukkumaan mennessä. Ja juuri siinä tilanteessa onkin oiva hetki jutella asioista, koska päivän aikana ei ole välttämättä sellaista hetkeä, ettei kukaan keskeytä, tai oltaisiin tekemättä yhtään mitään muuta.
Vinkkejä nukuttamiseen
Jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja tekee asiat niin kuin heille parhaaksi kokevat, myös lasten unien ja nukuttamisen suhteen. Voisin nyt jakaa vähän ajatuksia ja kokemuksia, mitkä asiat meillä on toimineet nukutuksessa.
Kerroin aiemmin, että esikoinen on yleisesti nukahtanut itsekseen sänkyynsä. Muistaakseni 3-vuotiaana hänellä tuli vaihe, kun nukkumaanmeno alkoi pelottaa ja jännittää. Silloin jäimme hänen huoneeseensa sängyn viereen istumaan kunnes nukahti ja välillä hän halusi, että silitetään. Koen, että lapsen pelot täytyy ottaa tosissaan ja hänen tunteisiinsa pitää vastata. Jokunen viikko tehtiin tätä ja huomattiin, että nyt hän ei enää puhu pelkäämisestä. Siinä vaiheessa lueskelin netistä, että miten opettaa lasta nukahtamaan itsekseen. Löysinkin MLL:n sivuilta toimivia vinkkejä.
Aloimme kokeilemaan yhtä vinkkiä, jossa neuvottiin joka yö pikkuhiljaa siirtymään ovea kohti. Eli ensimmäisenä yönä istut vähän kauempana lapsen sängystä, seuraavana yönä taas kauempana ja niin edelleen. Lapsi tietää että olet lähellä, mutta ei tarvitse sinua nukahtamiseen. Näin teimme, kunnes oven luona istuimme useamman yön ja aloimme kellottaa istumisaikoja. Eli kerroimme esikoiselle etukäteen, että ”äiti istuu ovensuussa 15 minuuttia ja sitten siirtyy olohuoneeseen”. Aluksi aika oli pitempi ja esikoinen saattoikin nukahtaa siinä ajassa. Joka yö aikaa lyhennettiin ja lopulta huoneeseen ei enää jääty. Näin esikoinen oppi lempein tavoin taas nukahtamaan itsekseen.
Silloin kun esikoinen tarvitsi tukea vieressä, hän saattoi yölläkin herätä ja huudella tulemaan takaisin huoneeseensa. Tietenkin sitä lapsi hämmentyi, kun vanhempi ei ollutkaan vieressä, vaikka siinä hän oli kun nukahti. Nämä yölliset heräämiset loppuivat, kun esikoinen alkoi nukahtamaan taas itsekseen. Tässä kirjoittamisen lomassa huomasinkin sen, että tämä sama asia saattaa päteä myös kuopuksen kanssa tällä hetkellä. Me siis tosiaan nukutamme hänet sillä tyylillä, että istumme vieressä. Joinakin öinä, kun hän on herännyt on kuulunut huuto ”iskä tule istumaan viereen”. Eli hänkin on kummissaan, kun siinä vierellä ei ketään ole, vaikka on nukkunut jo useamman tunnin. Pitääpä siis alkaa kokeilemaan tuota kikkaa kuopuksenkin kanssa, jos saataisiin unet paranemaan.
Mukavaa päivää sinulle!
-Saara