Kasvatus Vanhemmuus

Lasten vauvavuodet

Yksi päivä muistelin lasten vauvavuosia ja tulikin sitten mieleen, että voisin kirjoittaa aiheesta postauksen. Ajattelin kertoa, mitä asioita olemme tehneet samalla tavalla lasten kanssa vauvavuoden aikana, missä asioissa lapset olivat täysin erilaisia ja miten heidän kehityksensä näkyi. Esikoisen vauvavuodesta on aikaa jo 7 vuotta, mutta suurin osa asioista on edelleen muistissa. Olen kirjoittanut molemmille lapsille vauvakirjaa ja sieltä löytääkin kaikenlaista muisteltavaa. Koitan kuitenkin rajata tätä aihetta hieman, koska kirjoitettavaa piisaisi. 😄

Imetys

Tiesin molempien lasten kohdalla, että haluan imettää. Esikoisen kohdalla imetyksen alku oli haastavaa ja muistan ensimmäisen yön kotona, kuinka itkin ja jännitin, koska vauva ei saanut syötyä. Tai niin itse sen ajattelin. Siitä onneksi imetys pikku hiljaa lähti sujumaan. Kuopuksen kanssa imetys sujui alusta asti hyvin. Imetykseen liittyi molempien kohdalla erilaisia vaiheita ja haasteita, mutta koen että ne kuuluvat asiaan.

Imetyksen lopettaminen molempien kohdalla oli lähtöisin omasta tahdostani. Kuitenkin molemmat lapset itse vähensivät imetyskertoja ja imetys lopulta jäi vain pois. Esikoinen oli 1v 2kk ikäinen ja kuopus 1v 4kk ikäinen. Molempien imetystaival oli omanlainen, mutta niin kaunis, onnistunut ja opettavainen.

Unet

Molemmat lapset nukkuivat alkuun paljon eikä ollut vielä mitään vatsan väänteitä tms. Esikoisen itkuisuus lisääntyi kuukauden iässä ja vaikutti siltä, että hänellä maito seilasi ruokatorvessa, koska nieleskeli paljon. Esikoinen ei tainnut puklailla ollenkaan. Saimme neuvolasta ohjeet maidonsakeuttajaan, eli annoimme ennen imettämistä sakeutettua rintamaitoa, joka sitten vatsassa sakeutti juodun maidon eikä niin herkästi alkanut seilaamaan. Tästä oli selkeästi apua ja itkutkin vähenivät sekä unet pitenivät. Muistan, kun hänen ei ollut hyvä nukkua muuten kuin pystyasennossa sylissä tai jomman kumman vanhemman vatsan päällä vatsallaan.

Kolmen kuukauden iästä eteenpäin esikoinen nukkui öitä hyvin, kuopuksen kanssa heräiltiin paljon. Parhaimmat unipätkät oli 4 tuntia ja niitä öitä sattui ehkä kerta viikkoon. Muuten heräiltiin parin tunnin välein. Kymmenen kuukauden iässä molempien lasten unissa tapahtui muutos, esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä ja kuopus nukkui kuudenkin tunnin pätkiä putkeen. Kuopus on ollut vauvasta asti levoton nukkuja, puolen vuoden ikään asti kuopuksen unia rauhoitti kapalointi/unipussi.

Kiinteiden aloitus

Kun esikoinen tuli siihen ikään, että neuvolakäynnillä puhuttiin kiinteiden aloittamisesta, neuvottiin aloittamaan soseet 4-6kk iässä. Aloitimme soseiden syöttämisen 5kk iässä. Silloin neuvolasta ehdotettiin syöttämään sitterissä. Sitterihän ei ole turvallinen paikka syöttää lasta, koska lapsen peppu uppoutuu sitteriin ja selkä on pyöreässä asennossa, jonka myötä ruoka saattaa herkemmin mennä henkeen eikä lapsi pääse kakomaan sitä turvallisesti ulos. Silloin en itse sitä tajunnut eikä kukaan varoitellut, joten sen ohjeen mukaan mentiin. Esikoisen ollessa 6-7kk ystäväni vinkkasi sormiruokailusta, joten aloin tutustumaan kyseiseen ruokailutapaan ja aloitimme sormiruokailun, joka oli todella hyvä ruokailutapa esikoiselle.

Kuopuksen kiinteiden aloituksen suhteen olin jo kokeneempi ja imenyt tietoa itseeni. Niimpä tiesin jo aikaisessa vaiheessa, että tulemme heti aloittamaan kiinteiden maistelun sormiruokaillen kun vauva on siihen valmis, kuitenkin 5-7kk ikähaarukassa. Valmiilla tarkoitan sitä, että vauva hallitsee pään liikkeitä, pystyy istumaan vähäisen tuen avulla, on kiinnostunut muiden ruokailusta ja ruuasta sekä saa poimittua itse ruuan ja vietyä suuhunsa. Kuopuksen kohdalla nämä kaikki täyttyivät reilu 5 kk iässä ja hän aloitti sormiruokailun sylissä tuettuna istuen. Sormiruokailu oli myös hänelle sopiva ruokailutapa. Molemmat oppivat ruokailemaan lusikan ja haarukan avulla reilu 1-vuotiaana.

Tutti

Tutti otettiin käyttöön molemmilla lapsilla parin kuukauden iässä. Esikoiselle ei ollut väliä millainen tutti oli, mutta kuopukselle ei kelvannut perinteiset kaupasta ostetut tutit. Ainut, joka kelpasi oli Bibs merkkiset tutit, jotka ovat muodoltaan pyöreitä. Monenlaisia tutteja kokeiltiin, mutta pulautteli tutit aina ulos. Bibs tutit kelpasivat heti. Esikoiselle aloimme käyttää tuttia apuna itkuisuuteen ja kuopukselle tutti oli kovaan imemisen tarpeeseen. Kuopus olisi halunnut olla rinnalla jatkuvasti, mutta hermostui siihen, että maitoa tuli. Tämän myötä myös pulautteli paljon, koska joi yli tarpeensa.

Kummankaan kohdalla imetys ei kärsinyt tutin myötä. Tutista muodostui lopulta unitutti, joka oli apuna nukahtamisessa ja unien jatkamisessa. Muulloin tuttia ei käytetty. Tutti jätettiin pois reilu vuosikkaana. Ensin tutti jätettiin pois päiväunilta ja sitten jonkun ajan päästä siirryttiin tutittomiin yöuniin. Molemmat itkivät jonkin verran tutin perään, mutta parin päivän päästä jo tottuivat olemaan ilman. Tällaisissa siirtymissä se on selkeästi itselle isompi asia, kuin lopulta lapselle onkaan. 😄

Pottaharjoittelut

Kun lapset oppivat istumaan itsenäisesti, aloitimme pottaharjoittelut. Kävimme istumassa potalla rutiininomaisesti ja sinne otimme mukaan viihdykkeeksi kirjoja ja leluja. Pikku hiljaa pottaan tulikin jotain ja vaipat alkoivat olla kuivia. 1,5 vuoden iässä molemmat olivat päiväkuivia. Ensin jätettiin vaippa pois hereillä ollessa, seuraavaksi myös päiväunilta ja 2-vuotiaana vaippa jäi pois yöuniltakin. Päivittäin käytiin potalla rutiininomaisesti aamulla herätessä, ennen aamu-ulkoilua, lounaan ja päiväunien välissä, päiväunilta herätessä yms. Joskus sattui vahinkoja ja yöllä saattoi tulla pissat sänkyyn. Reilu 2-vuotiaana molemmat oppivat tunnistamaan, jos pissa oli tulossa ja kertoivat siitä.

Puhe ja liikkeelle lähtö

Molemmilla lapsilla puhe on kehittynyt nopeaa tahtia ja ovat sitten lähteneet liikkeelle vasta myöhemmin. Ensimmäisiä sanoja alkoivat tapailla 8 kk iässä. 1,5-vuotiaana tuli jo useamman sanan lauseita. Sanat olivat vielä oman tyylisiä, joten kuka vain ei välttämättä saanut puheesta selvää, mutta kotona tiesimme, mitä lapset tarkoittivat. Nyt kuopuksen ollessa 2,5-vuotias hän kertoo kaikenlaisia tarinoita, laulelee lauluja, murjoo vitsejä ja puhe on todella selkeää. Molempien ensimmäisiin sanoihin lukeutui pappa, äiti, haarukka 😄, ei, joo, anna, pallo.

Kummallakaan lapsella ei ollut kiire liikkeelle. Kuopus yritti sylissä istumaan jo 3kk iässä, punnersi aina istuma-asentoon sylissä sekä turvakaukalossa. Esikoinen alkoi ryömimään 6kk iässä ja kuopus 10kk iässä. Siitä hetken päästä oppivat konttaamaan. Esikoinen alkoi kävelemään reilu vuosikkaana ja kuopus otti ensiaskeleet 1v 5kk iässä. Aluksi luulimme, että kuopus lähtee nopeampaa liikkeelle, koska hän pienestä asti halusi jo istumaan ja näki esikoisen touhuavan vieressä. Luulimme, että lähtee aikaisin esikoisen perään viilettämään, mutta eipä se niin mennytkään. 😄

On ollut hauska nähdä, miten jotkut asiat vauvavuotena ovat menneet samalla tavalla molemmilla lapsilla ja joissakin asioissa taas aivan toisin. Vauva-ajoista asti heidän luonteenpiirteensä ovat jo näkyneet ja toiselle ei välttämättä ole toiminutkaan samat keinot ja kasvatustavat, kuin toiselle. Ja niinhän se menee missä asioissa vain, jokainen meistä on yksilö ja jokaiselle toimii eri tavat.

Onko teillä ollut lasten välillä selkeitä eroja esim. unien tai liikkeelle lähdön suhteen? Olisi kiva kuulla!

Kivaa sunnuntaita 😊

-Saara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *