Äitityteni on muuttunut esikoisen syntymästä tähän päivään. Oman äitiyteni muovautumisesta olen kirjoittanut aiemmin postauksen, jonka voit lukea täältä. Äitiyteni perusta on kuitenkin pysynyt samana koko vanhemmuuden ajan, mutta olen kasvanut ja kehittänyt itseäni pohtimalla omaa vanhemmuuttani ja kasvatustapojani. Tärkein vaikutus vanhemmuuteni oli myös oman itseni löytäminen itsetutkiskelun myötä. Ja mikä tärkeintä, lapseni ovat myös kasvattaneet minua. Vanhemmat eivät vain kasvata lapsia, vaan kasvatus toteutuu myös toisin päin.
Millainen äiti olin aiemmin?
Aiemmin olen ollut varovainen, epävarma äiti, jolloin nämä kaksi asiaa olivat isossa osassa ja määrittivät melko paljon toimintaani. Varovaisuus näkyi erityisesti halussa suojella lasta monenlaisilta asioilta. Epävarmuus kumpusi itsestäni, jonka myötä tuli vertailtua omaa äitiyttä muihin äiteihin. Epävarmuus näkyi myös niin, että tuli mietittyä paljon, mitä muut ajattelivat ja tämän myötä muutin välillä toimintaani. Varovaisuus ja epävarmuus liittyivät vahvasti myös siihen, että kaikki oli silloin uutta eikä vanhemmuudesta ollut mitään aikaisempaa kokemusta.
Ja näihin edellä mainittuihin ominaisuuksiini sain uusia näkemyksiä itsetutkiskelun myötä. Kun pohtii, mistä nämä ajatukset ja tunteet kumpuavat, minkä takia ja onko minun vanhempana toimittava nyt oikeasti näin, saa ajatuksiin eri näkökulmia, jonka myötä oma toimintani muuttui ja oleminenkin helpottui.
Äitiyden pohja
Aiemmin mainitsin, että äitiyteni perusta on pysynyt samana. Sillä tarkoitan sitä, että olen äitinä pohjimmiltani lempeä, rakastava, tunteellinen, turvallinen sekä kannustava. Nämä asiat eivät ole muuttuneet mihinkään vanhemmuuteni aikana. Rakkauteni lapsiani kohtaan on ollut valtavaa jo heidän ollessa vatsassani. Näytän ja osoitan luonnostaan hellyyttä ja läheisyyttä niin sanoilla kuin teoillakin. Tunnen voimakkaasti ja elän myös lasten tunteissa mukana. Joskus tunteet saattavat viedä ja ohjata toimintaa tilanteessa, jossa olisi hyvä ottaa myös järkikin mukaan. 😄
Kannustan ja tuen lapsia heitä kiinnostavissa asioissa sekä myös haastavissa eikä välttämättä niin innostavissa asioissa. En halua lannistaa tai ohjata lasta eri reitille, minne hän ei itse edes haluaisi lähteä. Olen kuunteleva äiti, jolle voi kertoa kaikesta milloin vain. Toivon tämän säilyvän pitkään, että lapset tietävät voivansa kertoa äidillensä mistä asioista vain ja yhdessä asiat selvitetään.
Millainen äiti olen nyt?
Tällä hetkellä äitiyttäni ei enää ohjaa epävarmuus tai varovaisuus. Ehkä ennemminkin varmuus ja luottavaisuus. Olen varma omasta vanhemmuudestani sekä itsestäni. En mieti enää toimintaani muita ajatellen tai mieti mitä muut ajattelisivat, vaan toimin täysin niinkuin itse koen parhaaksi toimia meidän lapsillemme.
Olen äiti, joka pitää kiinni rutiineista ja rajoista. Molemmat edellä mainituista ovat tärkeitä turvallisessa lapsuudessa. Rutiinit rakentuvat arkeen sujuvasti ja tuovat lapselle vakautta ja turvallisuutta. Samaa tekee rajat. En kuitenkaan ole myöskään liian tiukkis. En kiristä tai rankaise lapsia. Se ei kuulu oman äitiyteni arvoihin.
Äitinä tuen lapsia heidän tunnetaidoissaan. Opettelemme yhdessä tunteiden kirjoa ja näytän myöskin omia tunteitani, jotta lapset näkevät, että monenlaisia tunteita voi tuntea ja ne saa näyttää. Lapset näkevät myös niitä hetkiä, jolloin itsellänikin on hermot kireällä. Näissä hetkissä saattaa sanoa ikävään sävyyn jotain, mitä ei tarkoita. Tämän jälkeen on anteeksipyyntö ja asioiden selvittely. Näitä hetkiä on lapsen myös hyvä nähdä ja kokea. Lapsi oppii rakentavan ja turvallisen tavan toimia tällaisissa tilanteissa.
Olen äitinä myös hassuttelija. Höpsöttelemme lasten kanssa arjen ohessa ja keksimme kaikenlaisia höpöjuttujakin. Leikin paljon lasten kanssa yhdessä ja jotenkin se lapsenomainen innokkuus ja mielikuvituksellisuus pääsee itsessänikin valloileen lasten kanssa touhutessa.
Tästä aiheesta olisi voinut jatkaa vaikka kuinka, mutta tähän on nyt hyvä lopettaa. Tässäpä tällainen pintaraapaisu omasta äitiydestäni.
Millaisia äitejä siellä on lukemassa, jaa kommenteissa ajatuksiasi! 🥰
-Saara