Siirtymätilanteet lasten kanssa on osa jokaisen perheen arkea. Siirrytään sisältä ulos, syömään, nukkumaan, kauppaan, kotiin jne. Jokainen lapsi sekä vanhempi toimii erilailla siirtymätilanteissa ja näihinkin hetkiin vaikuttaa lapsen väsymyksen tila, mieliala, ulkoiset tekijät sekä sen hetkinen kiinnostus. Siirtymiin saattaa sisältyä myös kiirettä, jonka myötä sekä aikuisella että lapsella saattaa jossakin vaiheessa hieman hermot kiristyä.
Siirtymätilanteita voi harjoitella lapsen kanssa sekä opetella keinoja, joilla siirtymät saadaan sujuviksi ja kaikille mieluisiksi. Seuraavaksi voisinkin kertoa, miten meidän perheessä siirtymätilanteet sujuvat ja mitä keinoja olemme hyödyntäneet niiden sujuvoittamiseksi.
Siirtymät meidän perheessä
Olemme tulleet monestikin sellaiseen tilanteeseen, että lasta ei kiinnostaisi pukea vaatteita uloslähtöä varten, mennä syömään, kun joku kiva leikki on kesken tai siirtyä ulkoa sisälle, koska ulkona on niin mukavaa. Näissä tilanteissa lapsi mahdollisesti hidastelee, keksii että tekee vielä leikissä tämän ja tämän asian ja mahdollisesti ärsyyntyy, koska mieleinen touhu keskeytyy. Jos on kiire, aikuisen hoputtelu ei auta yhtään asiaa. Luultavasti se vain pahentaa tilannetta ja siirtyminen vain hidastuu entisestään.
Apukeinoja siirtymätilanteisiin lasten kanssa
Yksi tärkeimmistä keinoista on oppia tunnistamaan, jos lapsi on väsynyt/kuormittunut. Tämän myötä voi siirtymätilanteet esim. joissakin tilanteissa jättää kokonaan välistä tai ottaa siirtymiin jotain niitä helpottavia keinoja. Siirtymätilanteiden väliin jättämisellä tarkoitan sitä, että jos olisi tarkoitus lähteä johonkin, mutta lapsi on väsynyt, voi miettiä onko meno pakollinen vai voisiko sittenkin jäädä kotiin. Joskus, kun esikoinen on ollut väsynyt/kuormittunut päiväkodin jälkeen, olemme skipanneet jonkin iltamenon, koska sinne ei ole ollut pakko mennä ja enemmin välttää lisäkuormittamasta lasta. Näissäkin asioissa lapset ovat yksilöllisiä. Jotkut lapset väsyvät ja kuormittuvat vähemmästä touhusta ja eri asioista kuin toiset.
Toinen iso apu tilanteisiin on ollut ennakointi. Kerromme lapselle, että hetken päästä (esikoiselle voi jo mainita jonkun ajankin) alamme pukemaan ja lähdemme ulos leikkimään. Lapsi on tietoinen asiasta eikä se tule yllätyksenä ja hän tietää, että kohta leikki loppuu sisällä. Joskus mainitsen esikoiselle, että hän voisi ottaa leikkiin jonkun lopetuksen ja sitten tulee pukemaan. Näin saa vielä luvan leikkiä leikin loppuun/hyvään kohtaan ja sitten siirrytään toiseen asiaan. Ennakoinnin myötä siirtymätilanteet lasten kanssa ovat sujuvoituneet huomattavasti.
Yhdessä vaiheessa käytimme apuna time timeria. Näistä on olemassa monenlaisia puhelimeen ladattavia versioita. Siitä esikoinen näki kun aika väheni ja kuinka paljon hänellä oli aikaa leikkiä ennen kuin siirryttiin pukemaan. Tämä sujuvoitti meidän siirtymisiä ja loi siirtymätilanteista mukavia. Tätä käytimme myös jossain välissä esikoisen ruokailujen yhteydessä.
Joskus siirtymätilanteita hankaloittaa ulkopuoliset tekijät. Pukemistilanteissa lasta saattaa esimerkiksi häiritä se, että joku toinen pukee vieressä. Meidän pukemistilanteet 6- ja 2-vuotiaiden kanssa on joskus levottomia ja huomaan, että tilanteita helpottaa huomattavasti se, kun he pukevat vähän kauempana toisistaan. Pienempiä lapsia, jotka opettelevat pukemaan, saattaa pukemistilanteissa häiritä se, että vaatteita on niin monta lattialla eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Näissä tilanteissa on hyvä pilkkoa pukemista osiin, voi antaa ensin villasukat, sitten kypärälakin jne.
Kiire on yksi kompastuskivi siirtymätilanteissa, ainakin meidän perheessä. Yritän itse jatkuvasti opetella kiireestä pois. Varsinkin esikouluaamuina huomaa monesti hoputtavansa esikoista. Aikuinenhan sen kiireen luo ja tuo sen ilmi lapselle. Kun varaa kunnolla aikaa näihin tilanteisiin, ei tule hoputtamista ja hermojen kiristelyä. Pikkuhiljaa kun opettelee, niin hyvä tulee!
-Saara