Olen viime aikoina pohtinut, että millä tavalla meidän arjessa näkyy vanhemmuuden muuttuminen seuraavan lapsen kohdalla. Olenko ollut tiukempi esikoisen taapero/leikki-ikäaikaan ja missä asioissa se näkyy? Tähän olen löytänyt vastauksen helposti. Koen, että olen ollut paljon löysempi monenkin eri asian suhteen nyt kuopuksen taapero/leikki-ikäaikaan verraten esikoiseen. Seuraavaksi jaan joitakin asioita, missä tämä näkyy selkeästi meidän arjessa.
Sokeriset herkut
Esikoinen on syönyt kunnolla sokerisia herkkuja vasta 3-vuotiaana. Sitä ennen oli maistanut keksiä tai vastaavaa. Tämä sokeristen herkkujen pois pitäminen oli helppoa, koska meillä ei ollut muita lapsia, joilta näkisi mallia. Hän ei myöskään ollut vaatimassa/kyselemässä herkkujen perään, jos näki meidän syövän. Ja, jos joskus kysyi, riitti kieltävä vastaus ja asia jäi siihen. Hänen 1- ja 2-vuotissynttäreille teimme sokerittomia syötäviä, esim. smoothiekakku, hedelmät eri tavoin aseteltuina. Meillä oli myös tarjolla sokerisia kakkuja vieraille, mutta hän ei silloinkaan kysellyt sokeristen tarjolla olevien kakkujen perään.
No, miten tämä asia meni kuopuksen kohdalla? Hän on ensimmäisen kerran syönyt sokerisia herkkuja n. 1,5-vuotiaana. 1-vuotissynttäreille teimme vielä sokerittoman kakun. 1,5-vuotiaasta eteenpäin hän on saanut juhlissa sokerisia syötäviä sekä kotona pillimehua. Kyllä ajattelin silloin, että hänenkin kanssa voisi pitää sokerisia herkkuja hieman pidempään pois kuvioista, mutta eipä se ihan niin mennytkään. 😄 Hän on tietenkin nähnyt isosiskolta mallia herkkujen syömisessä ja jotenkin sitä ei sitten enää kieltänyt kuopukseltakaan. Esikoisella on karkkipäivä kerran viikossa ja hän saa valita irtokarkkeja sen verran montako vuotta on. Kuopus saa silloin taatelipatukan tai jonkin vastaavan. Karkkia on kyllä maistanut ja syönyt jonkin verran, mutta hänkin saa alkaa sitten valitsemaan karkkeja mahdollisesti 5-vuotiaana ja samalla idealla, mitä isosisko.
Ruutuaika
Ruutuajassa ja ylipäätänsä ruudun katselussa olen myös huomannut selkeän eron omassa tiukkuudessani esikoisen sekä kuopuksen kohdalla. Tähän selkeästi liittyy myös se, että esikoinen on mallina. Esikoinen alkoi katsomaan lastenohjelmia muistaakseni lähempänä 2 vuotta. Silloin sen viivästyttäminen oli taas helppoa, koska kukaan ei jo ennestään katsonut lastenohjelmia meidän kotona eikä meillä ollut televisio muutenkaan päällä päiväsaikaan. Puhelimella ja tabletilla esikoinen on pelannut n. 4-vuotiaasta eteenpäin.
Miten kuopuksen kohdalla? Kuopus on katsonut lastenohjelmia reilu 1-vuotiaasta eteenpäin. Ei hän silloin istunut katsomassa telkkaria, koska ei se niin kiinnostanut, mutta kun esikoinen katsoi pikku kakkosta, niin kuopus on myös käynyt välillä ohjelmaa katsomassa. Kuopusta ei siis edelleenkään ohjelmat kiinnosta niin paljoa, mitä esikoista. Ei hän jaksa joka kerta edes katsoa ohjelmia, vaan lähtee tekemään muita juttuja. Tabletilla hän pelasi ensimmäisen kerran 2,5-vuotiaana. Hän näki kun esikoinen pelasi ja itse oma-aloitteisesti kysyi saisiko myös pelata. Annoin pelata hetken aikaa pikku kakkos peliä ja yllätyin aivan täysin, miten hän itse osasi heti niin paljon. Meillä ei siis tällä hetkellä pelata mitenkään hirveän paljoa, ehkä kerran viikossa. Joskus ei edes sitäkään. Kun pelaavat, silloin molemmat saavat pelata 15-20min.
Motoriset taidot
Siis jo tuon väliotsikon laittaminen tuohon harmittaa jonkin verran. Tämä asia on siis sellainen, jossa toivoisin tehneeni toisin esikoisen kohdalla. Esikoisen ollessa taapero/leikki-ikäinen olen omasta kokemattomuudestani ja liiallisesta huolehtivaisuudestani rajoittanut esim. esikoisen hyppimistä, kiipeilyä, juoksemista, jos en ole tilannetta/paikkaa kokenut hyväksi. Vaikka oikeasti niissä tilanteissa olisi kannattanut kannustaa ja antaa kokeilla, jotta motoriset taidot kehittyisivät.
Tämä on sellainen asia, joka on näin jälkeen päin hieman harmittanut ja olisin toivonut tekeväni asiat toisin. Kuitenkin ymmärrän hyvin, että olen ollut tuore huolehtivainen äiti, jolla ei ole ollut kokemusta ja tarvittavaa tietoa vielä. Esikoinen on kuitenkin kehittynyt motorisilta taidoiltaan täysin normaalisti ja näin vanhemmuuden kokemuksien karttuessa tähänkin asiaan liittyen on tieto lisääntynyt ja oma asenne muuttunut.
Asiat, jotka eivät ole muuttuneet
Rakkaus lapsiani kohtaan ei ole muuttunut eikä muutu mihinkään. Esikoisen kohdalla rakkaus, jota en ollut ennen tuntenut syttyi samalla kun hän syntyi. Ja sitä samaista rakkautta on ollut tähän päiväänkin asti. Ehkä sen syvyys on vain lisääntynyt ja vahvistunut näin toisenkin lapsen myötä. Samalla tavalla äidin huoli pysyy aina, vaikka huolien kohteet vaihtuukin ja mahdollisesti muuttaa muotoaan.
Oma innostuneisuus lasten kanssa touhuiluihin on edelleen myös osa vanhemmuuttani ja luulen, että sekin tulee pysymään pitkään. Lasten kanssa leikkiminen on ihanaa, vaikkakin lapset vähemmän minua leikkeihinsä nykyään kaipaavat. Tykkään keksiä kaikenlaisia touhuja, tekemistä sekä askartelujuttuja lasten kanssa ja toivonkin, että tämä oma innostuneisuus säilyy pitkään ja lapset haluavat vanhemmat mukaan touhuihinsa.
Tätä samaa aihetta sivuavat aiemmat postaukseni Äitiyden muovautuminen ja Millainen äiti olen nyt?.
Mukavaa sunnuntaita! 😊
-Saara