Postauksessa Tunteiden kirjo vanhemmuudessa mainitsin, että joskus olen tuntenut riittämättömyyden tunnetta sellaisissa tilanteissa, kun vertaan itseäni tai omia kasvatustapojani toisiin vanhempiin. Nyt ajattelin kertoa omia kokemuksia vanhemmuuden vertailusta ja mitä ajatuksia vanhemmuuden vertailu herättää.
Vertailu tuoreena äitinä
Kun olin tuore äiti ja kaikki vanhemmuudessa oli uutta, koin välillä epävarmuutta. Äitiyden alkuaika oli omalla kohdallani monien asioiden opettelua ja yritin pyrkiä täydellisyyteen. Epävarmuus johti siihen, että kyseenalaistin itseäni ja sen myötä vertailin omaa vanhemmuuttani muihin vanhempiin.
Huomasin tekeväni vertailua jo esikoista odottaessa. Nämä asiat liittyivät yleensä raskauden tuomiin muutoksiin omassa kehossani. Miksi minulle tulee raskausarpia ja jonkun toisen äidin raskausvatsassa ei näy arven arpea tai onko minulla sopivan kokoinen raskausmaha.
Vauva-aika toi mukanaan uusia ajatuksia. Pitäisikö minun lapseni kontata puolivuotiaana, kun toinenkin lapsi konttaa. Tarvitseeko häntä tukea ja ohjata konttaamaan lähdössä enemmän yms. Tai lapsen tavaroihin liittyviä mietintöjä. Olisiko hyvä olla jokin tavara tai lelu, kun jollain lapsella näyttää olevan. Toisiko se jotain lisää vauvan kehitykseen. Onko meillä tarpeeksi virikkeitä vauvalle. Vauvoillehan riittää, kun näkevät läheisten kasvot.
Luulen, että melko moni vanhempi pohtii asioita vanhemmuuteen liittyen myös vertaillen itseään tai lastaan muihin. Loppupeleissä se menee melko kuormittavaksi. Toivoisinkin, että jos tuoreena äitinä tai isänä luet tätä postausta saat vertaistukea ja tsemppausta siihen, että osaat kyllä. Kaikille perheille sopii eri tavat toimia ja olla. Olet vanhempana omanlaisesi ja teet asiat teidän perheelle ominaisin tavoin. Itse tein ajatustyötä tämän asian parissa ja huomasin, että minä olen riittävä, lapseni kehitys on riittävää, lapsen kasvatukseen liittyvät asiat ja tavarat ovat riittäviä. Minun ei tarvitse verrata itseäni muihin, koska en hyödy siitä mitään ja se tuo minulle vain pahaa mieltä. Se on käytännössä turhaa.
Myöhempi vanhemmuuden vertailu
Jossakin välissä vertaileminen väheni ja kuopuksen vauva-aikaan ainoa asia mitä tuli mietittyä ja vertailtua liittyi vauvan uneen. Kuopus heräili paljon öisin ja oli levoton nukkuja, joten silloin välillä mietin, että miksei meidän vauva nuku kokonaisia öitä, niin kuin jollakin toisella. Tai miksei hän nukahda itsekseen sänkyyn ilman sylissä hytkyttelyä. Nämä ajatukset onneksi vähenivät sen myötä, kun ajattelin asiassa vauvan yksilöllisyyttä ja hyväksyin sen, että nyt tämä vaihe menee tällä tavalla ja kyllä hän sitten jossakin välissä alkaa nukkumaan.
Lapsen harrastukset on ollut yksi asia, jota on tullut pohdittua ja ehkä myös vertailtua toisiin perheisiin. Milloin olisi hyvä aloittaa harrastus? Montako harrastusta lapselle? Nämäkin asiat ovat täysin perhekohtaisia. Jokaiselle perheelle ja lapselle sopii eri harrastukset, harrastusten määrät yms.
Omalla kohdallani aiempi vertaileminen saattoi tapahtua myös aivan ohimennen, eikä siihen tullut siinä hetkessä kiinnitettyä huomiota. Jälkeenpäin huomasi, miten oli jostain tilanteesta ajatellut. Nykyään vertaileminen on jäänyt taka-alalle ja osaa ajatella asioista eri tavalla. Siihen on varmasti vaikuttanut aika, vanhemmuuden kokemukset sekä oma ajatustyö sekä itsetuntemus.
Niin kuin mikä tahansa vertaileminen, on vanhemmuudenkin vertaileminen täysin normaali asia. Monissa asioissa ihmisten välillä on kilpailuasetelma ja sama päätee myös vanhemmuuteen. Olisikin mahtavaa, jos ajattelisimme, että jokainen vanhempi on paras ja riittävä juuri sellaisenaan, eikä ole minulta pois, jos toinen vanhempi tekee vanhemmuudessa asioita erillä tavalla.
Sinä ja minä olemme molemmat riittäviä!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
-Saara