Kasvatus Vanhemmuus

Läheisen kuolema – Miten kertoa lapselle?

Blogi on ollut nyt jonkin aikaa hiljaa ja siihen on ollut syynsä. Viikko sitten viikonloppuna saimme surullisia uutisia, kun läheinen sukulaisemme menehtyi. Tämä oli odotettavissa, mutta tuli silti isona yllätyksenä ja järkytyksenä. En osannut kuvitellakaan, että tulisin tällaisesta asiasta joskus tänne blogiin kirjoittamaan.

Omat ajatukset ja tunteet seilaavat melkoisesti. On hyviä hetkiä ja sitten taas huonoja. Tulee myös mietittyä aivan kummallisia asioita. On todella surullinen ja epäreilu olo läheisen elämän päättymisestä. Tuntuu jotenkin epäreilulta jatkaa omaa arkea, kun hänen elämä on päättynyt. Tämän käsittely vie varmasti aikaa ja monenlaisia tunteita tulee koettua. Tärkeintä on nyt antaa tunteiden tulla sekä huolehtia perheestä sekä itsestä.

Millä tavalla kerroimme lapsille?

Kerroimme tilanteesta lapsille seuraavana päivänä, kun olimme mieheni kanssa siitä kuulleet. Näin saimme aikaa itsellemme ensin käsitellä asiaa sekä pohdittua, miten lapsille kerromme. Halusimme tilanteen olevan rauhallinen ja kertovan asiasta niin, että oma tunnekuohu oli jo osittain käsitelty. Emme halunneet mitenkään sievistellä tilannetta, vaan kertoa totuudenmukaisesti. Puhuimme kuolemasta kuolema sanalla. Mielestäni lapsille kertoessa ei kannata käyttää sanaa nukkua pois tai lähteä pois. Tällaisesta lapselle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva kuolemasta ja se voi lisätä pelkoa.

Kun kerroimme lapsille, halusimme heidän molempien olevan paikalla ja istuimme alas. Alkuun pohjustimme asiaa, jonka jälkeen kerroimme kuolemasta. Molemmat lapset olivat kummissaan ja surullisia. Esikoinen selkeästi heti tajusi asian ja tilanteen lopullisuuden. Hänellä oli useita kysymyksiäkin ja kertoi, miten ikävältä asia tuntui. Hän ihmetteli, että miten niin voi tapahtua ja oli tietenkin suruissaan, ettei näe läheistä ihmistä enää. Kuopuskin selkeästi ymmärsi asian, mutta varmasti hieman eri tavalla kuin esikoinen. Yhdessä itkettiin ja annettiin tunteiden tulla.

Millä tavoin lasta voi tukea asian käsittelyssä?

Mielestäni tärkein tukimuoto lapsen käsitellessä läheisen kuolemaa on se, että aikuinen on läsnä ja lapsen saatavilla. Aikuinen ymmärtää lapsen tunteet ja sanoittaa niitä. Aikuinen näyttää myös omat tunteet sekä kertoo niistä. Antaa lapsen kysellä ja vastailee parhaansa mukaan. Jos itsekään ei tiedä kysymykseen vastausta, riittää kun sanoo ettei tiedä. Keskustelee lapsen kanssa ja luo lapselle turvallisen ilmapiirin, jossa lapsi kokee tulevansa kuulluksi sekä lapsi tietää, että hänen kaikki tunteet asiaan liittyen ovat sallittuja ja täysin normaaleja. On tärkeää olla myös kiinnostunut lapsen asioista ja ottaa hankala asia puheeksi, jos lapsi ei itse oma-aloitteisesti siitä puhu.

Esikoinen pohtii paljon kaikkia asioita ja on myös välillä kova jännittämään. Läheisen kuolema sai hänet pohtimaan enemmän asioita kuolemaan liittyen ja se selkeästi korosti myös kuoleman pelkoa. Pelon aiheet nousee etenkin iltaisin esille ja niistä sitten jutellaan yhdessä ja esikoinen saa purkaa tuntojaan. Lapselle on tärkeä muistuttaa, että on täysin normaalia, että nämä asiat jännittää/pelottaa ja on todella tärkeää, että niistä puhuu. Näin koen, että lapsi tulee myös jatkossakin omia tunteitansa sekä mietteitänsä kertomaan. Hän kokee olonsa turvalliseksi ja tietää, että näistä asioista voi hyvin jutella. Esikoinen on todella taitava sanoittamaan omia tunteitaan ja tuntemuksiaan. Hänestä myös huomaa, kun olo helpottuu jo siitä, että saa kertoa omia ajatuksiaan sekä näyttää tunteet.

Läheisen kuolema tulee varmasti vaikuttamaan elämäämme aina, joten siitä tulee myös osa meidän arkea. Tulen varmasti tästä vielä myöhemminkin jakamaan ajatuksiani. Tähän liittyy paljon tunteiden käsittelyä sekä tunnetaitoja, joten jos se aiheena kiinnostaa niin kannattaa käydä lukemassa postaus Lapsen tunnetaidot.

Mukavaa maanantain jatkoa! 💛

-Saara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *