Tämä postaus sisältää omia ajatuksia ja kokemuksia lapsen pelon tunteesta ja minkälaisia pelon kohteita meidän lapsilla on esiintynyt sekä miten olemme yhdessä pelon tunnetta käsitelleet.
Pelon tunne
Pelon tunne on ihan yhtä lailla tunne, kuin ilo, suru, viha yms. Se on tunne joka tulee ja menee. Sekään ei ole pysyvä tunnetila, vaan vaihtuu toiseen tunteeseen, kunhan sen on käsitellyt. Se voi aiheuttaa ihmisessä monenlaisia tuntemuksia, niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Pelon tunnetta voi tuntea jo vauvana. Ja kun lapsi kasvaa, pelon tunne muuttaa muotoaan ja pelon kohteet ovat erilaisia eri ikävaiheissa. Vauvana lapsi saattaa pelätä vieraita ihmisiä sekä kovia ääniä. Taapero-/leikki-iässä pelon kohteet saattavat liittyä pimeään, mielikuvitushahmoihin esim. kummituksiin/mörköihin, vieraisiin ihmisiin. Kouluiässä lapsi alkaa pelkäämään jo todellisimpia asioita, esim. kuolemaa tai että läheisille sattuu jotain.
Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteiden säätelyssä ja pelkokin on tunne, jonka kanssa lapsi ei pärjää yksinään. Kun lapsi saa tuntea pelon tunteen turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä, pystyy hän paremmin pelon tunteen käsittelemään.


Minkälaisia pelon kohteita meillä on esiintynyt?
Meidän esikoinen imee itseensä kaiken ympäristöstä ja pohdiskelee paljon asioita. Tämä on myös yksi vaikuttaja siihen, että hän myös pelkää ja jännittää monia asioita. Taapero-/leikki-iässä pelon kohteita oli mm. kummitukset/möröt, pimeä ja jotkin satuolennot. Hän myös jännitti vieraita ihmisiä. Eskari-iässä pelon kohteet muuttuivat ja muutenkin tässä ikävaiheessa monet tunteet esiintyivät vahvempina. Pelon kohteita oli mm. kuolema, tulipalo, sota ja se, että jos läheisille sattuu jotain. Pelon kohteet eskari/ensimmäisellä luokalla ovat vaihtuneet myös useaan otteeseen.
Jossain vaiheessa pelon tunteet aiheuttivat esikoiselle myös fyysisiä oireita, esim. hetkellistä syömättömyyttä, vatsakipua sekä pääkipua. Tässä vaiheessa itseäni alkoi jo jännittämään, että miten tilanteessa edetään ja voiko tämä mennä vielä pahemmaksi. Tilanne oli niin uusi eikä tällaisesta ollut aiempaa kokemusta omassa vanhemmuudessani. Nämä hetket olivat myös itselle omien tunteiden opettelua sekä käsittelemistä. Oli paljon riittämättömyyden tunteita ja sitä pohti, että osaako tukea lasta tarpeeksi näiden asioiden kanssa. Tämä pahin pelkojen tuntemisvaihe meni kuitenkin ohi ja seuraavaksi kerron, millä tavoin näissä hetkissä edettiin.
Miten olen vanhempana tukenut lasta pelon tunteen käsittelyssä?
Kaikista tärkeimmäksi koen näissä lapsen pelon tunteiden kohtaamisessa sen, että olen vanhempana läsnä ja ymmärrän lapsen pelon tunteen. En vähättele tai koita päästä tunteesta äkkiä eroon. Näitä samaisia keinoja on hyvä käyttää ihan muidenkin tunteiden kanssa ja tukea lasta niiden käsittelemisessä sekä säätelyssä. Silloin, kun esikoinen oli pienempi ja pelon kohteet olivat ei olemassa olevia, oli helpompi vastata lapsen kysymyksiin ja silloin jopa höpsöteltiin asian kanssa, kun keksittiin hassun hauskoja kummituksia yms. Kun pelon kohteet vaihtuivat todellisiin asioihin, oli haastavampi itsekin vastailla lapsen kysymyksiin. Halusi puhua totta, mutta kuitenkin lapsentasoisesti niin, ettei pelko lisääntynyt liikaa.
Yleensä esikoisen pelon tunne lieventyi ja helpotti jo sillä, kun oli läsnä ja ymmärsi lapsen pelon. Kun kertoi, että pelko on tavallinen tunne, joka vaihtuu toiseen tunteeseen jonkun ajan päästä. Jutteleminen pelon kohteesta auttaa myös ja kun lapsi saa kysellä rauhassa pelon kohteesta. Ajan antaminen on myös tärkeää. Silloin kun esikoisella esiintyi fyysisiäkin oireita, ei ollut syytä hätääntyä, vaan antaa aikaa ja ymmärtää. Tämän myötä oireet helpottuivat ja pelotkin vähenivät. Sitten kun näistä asioista oltiin juteltu, voitiin vaihtaa aihetta ja siirtyä ajattelemaan muita asioita, joka myöskin helpotti pelon tunteesta siirtymään toiseen tunteeseen. Nämä keinot ovat olleet toimivia meillä ja kun lapsella on turvallinen olo tuntea tunnetta, hän pystyy myös paremmin käsittelemään tunnetta.
Onko teidän perheessä lapsilla ollut jotain pelon kohteita? Jos on, niin millaisia ja miten olette yhdessä niitä käsitelleet?
Mukavaa kesäkuun viimeistä päivää!
-Saara