Palasin tässä taannoin työelämän pariin ja ajattelin nyt jakaa teille omia mietteitä töihin paluusta. Olen ollut 2,5 vuotta kotona kuopuksen kanssa ja nyt palannut takaisin päiväkotiin varhaiskasvatuksen lastenhoitajan töihin. En kylläkään samaan paikkaan, jossa olin ennen kuopuksen syntymää. Kevään aikana on ollut siis totuttelua uuteen arkeen sekä uuteen työpaikkaan ja työyhteisöön. Alkuun tuntui aika raskaalta. Teen vieläpä kiertävän hommia, jossa työkohteet vaihtuvat, joten uusia työkavereita sekä lapsia oli paljon. Onneksi työpaikka sekä työyhteisö on ollut mahtavat. Se on helpottanut paljon.
Arjen järjestelyt
Rakastan olla lasten kanssa kotona ja touhuta heidän kanssa kaikenlaista. Itse olen kokenut tärkeäksi olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Esikoinen aloitti päiväkodin pikkasen vajaa 3-vuotiaana ja nyt kuopus aloittaa melkein samassa iässä. Pikkulapsiaika on todella lyhyt aika ja se menee nopeasti. Meidän perheen järjestelyihin on sopinut hyvin se, että olen ollut kotona molempien kohdalla melkein 3-vuotiaaksi ja mies on ollut myös lasten kanssa kotona jonkin aikaa. Jokainen perhe tekee näissäkin asioissa niin kuin parhaakseen näkee. Varmasti on myös perheitä, jotka haluaisivat järjestelyiden menevän toisin, mutta on jotain pakotteita töihin paluulle esim. rahatilanne. Ja tämä tottakai on valitettavaa.
Meillä on kotona ollut tänä keväänä sellainen järjestely, että kuopus on ollut edelleen kotona. Silloin kun minä olen töissä, on mies kotona ja toisinpäin. Sattui kyllä todella hyvä onni, että löytyi osa-aikainen pätkä tähän keväälle. Kesällä olen sitten kotosalla ja syksyllä työt taas jatkuvat. Ihanaa saada viettää kunnon kesäloma esikoisenkin kanssa ennen koulun alkua. Koulun alkamisesta ajattelin kirjoittaa joskus tulevaisuudessa oman postauksen. Sekin on herättänyt monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ja voisinpa sitten syksymmällä kirjoitella tuntemuksia ja kokemuksia kuopuksen varhaiskasvatustaipaleen aloittamisesta.
Työn ja arjen yhdistäminen
Oma jaksaminen lasten kanssa touhuiluihin on kyllä täysin eri niinä päivinä kun olen töissä. Silloin tuleekin oltua illat yleensä kotona ja tehtyä lasten kanssa asioita kotosalla. Se on toisaalta meidän eskarilaisellekin mukava olla leppoisasti kotona ilta, kun on kuitenkin päivän touhunnut esikoulussa. Ja lapset saavat tankata myös paljon läheisyyttä. Kuopuksesta välillä huomaa, että tämä muutos on jollain tavalla vaikuttanut häneen. Iltaisin, kun olen tullut töistä, kuopus monesti kiukkuaa ja kokeilee rajoja. Tätä ei siis samalla tavalla näy niinä päivinä, kun ollaan koko päivä yhdessä. Ihan ymmärrettävää, onhan se hänellekin iso muutos.
Ihanaa, että mies pääsee olemaan nuorimman kanssa kaksin ja saavat touhuta omia juttujansa. Ovat kyllä molemmat nauttineet. On tässä tietenkin haikeuttakin, kun tietää, että tämä yksi ajanjakso on päättymässä. Töihin paluu on kuitenkin ollut kaikkinensa positiivinen asia. Pidän kovasti työstäni ja koen työskentelyn lasten parissa omakseni. Olisihan tilanne eri, jos työ tai työpaikka ei olisi yhtään mieluisia. Saa olla iloinen, että työhön paluu kokonaisuudessaan on sujunut hyvin. Tämän hetkinen arki tuntuu oikein sopivalta ja hyvältä. Tulevaisuuden haaveita työhön ja ylipäätänsä elämään liittyen on monia, joten niitä kohti tässä pikku hiljaa mennään, kuitenkin jokaisesta päivästä nauttien.
Mukavaa toukokuun jatkoa!
-Saara