Tämä kirjoitus on melko henkilökohtainen, koska pohdin tekstissä oman äitiyteni muovautumista ja tuntemuksia äitinä olosta. Tahdon kuitenkin jakaa tekstin kanssanne ja ehkä joku löytääkin yhteneviä ajatuksia sekä tunteita äitiydestä sekä äidiksi tulemisesta.
Muovautuminen äidiksi
Lapsuudessa olin se, joka huolehti kavereista. Hoidin pienempiä lapsia sekä nukkeja. Minulla on aina ollut sellainen hoivavietti sekä empaattisuus muita kohtaan ja olen haaveillut perhe-elämästä jo nuoresta asti. Esikoiseni syntyi, kun olin 24-vuotias ja haaveena olikin, että olisin äiti jo nuorena. Tuohon aikaan tuntui, että olin valmis äidiksi. Näin jälkeenpäin katsottuna olinkin valmis äidiksi, mutta olin keskeneräinen itseni kanssa.
Äitiyskupla
Tästä alkoi ihana vauva/äitiyskupla, joka omalla kohdallani kesti ehkä parisen vuotta. Kaikki oli uutta ja ihanaa, nautin äitiydestä. Olin niin sinut äitiyden kanssa ja se tuntui heti omalta. Vauvan kanssa oli helppo olla ja pesiytyä läheisyydessä. Päivät kuluivat vauvaa hoitaen ja hänen kanssa touhuillen. Rakastin sitä, mutta osittain unohdin itseni. Oma hyvinvointi, harrastukset ja kaikki omat jutut jäivät taka-alalle. Siinä hetkessä en edes huomannut tätä. Ihan ymmärrettävää, koska oli alkanut uusi elämänvaihe, jossa kaikki viehättää eikä ole aiempaa kokemusta mistään äitiyteen liittyvästä.
Niihin aikoihin nautin arjesta vauvan kanssa, mutta yritin pyrkiä täydellisyyteen, joten välillä arki saattoi muodostua suorittamiseksi. Paljon tuli vertailtua itseä muihin äiteihin. Vaikkei lähipiirissä ollut monia tuoreita äitejä, niin sosiaalisen median kautta näki muiden äitien/perheiden arkea ja eloa. Sieltä bongatut asiat loivat hetkellisesti lisäpaineita omaan äitiyteen ja vanhemmuuteen enkä hoksannut ajatella, että tämä on pelkkä kiiltokuva ja pintaraapaisu perheiden arjesta eikä kerro koko totuutta. Kaiken uuden opettelun lisäksi oma kehokin oli muuttunut. Oli ristiriitaiset tuntemukset. Keho ei tuntunut enää omalta, mutta saman kehon sisällä oli kasvanut jotain niin rakasta ja ainutlaatuista. Vaikka omat jutut jäivätkin pariksi vuodeksi, koen silti nauttineeni ja eläneeni täysillä.
Itsetuntemus
Aiemmin mainitsin, että 24-vuotiaana olin valmis äidiksi, mutta keskeneräinen itseni kanssa. Koen, että hyvä itsetuntemus auttaa myös tuntemaan itsensä vanhempana. Ymmärtää samalla paremmin omia tekemisiä ja tunteita äitiyteen liittyen, kun ymmärtää itseään. Ennen äidiksi tulemista en ollut koskaan pysähtynyt oikeasti miettimään kuka minä olen ja miten opin tuntemaan itseni paremmin. Jossain vaiheessa äitiyden myötä aloin miettimään omia kasvatustapojani, jonka seurauksena tein myös paljon itsetutkiskelua. Tämä kaikki auttoi minua itseni löytämisessä sekä innostumaan taas omista jutuista. Aloin huolehtimaan myös omasta fyysisestä hyvinvoinnistani. Mieheni tuki sekä minuun uskominen olivat myös yksi tärkeistä ponnahduslaudoista. Itsetuntemuksen myötä on helpompi ymmärtää omia tunteita, reagoimista ja mistä ne johtuvat sekä omaa tekemistä/toimintaa.
Kun tietää omat vahvuudet sekä kehityskohdat, osaa niihin reagoida järkevästi sekä hyödyntää omia vahvuuksia myös vanhemmuudessa. Omien tunteiden ymmärtäminen sekä niiden käsittely auttavat ymmärtämään myös lasten tunteita ja on helpompi opastaa heitäkin tunteiden näyttämisessä sekä tunnesäätelyssä.
Kuopuksen vauva-aika
Kuopuksen vauva-aikaan olo oli paljon luottavaisempi, koska olin käynyt samoja asioita läpi aiemmin. Silloin olin myös vauva-kuplassa jonkin aikaa, mutta se oli erilaista. Tähän mennessä olin oppinut jo tuntemaan itseni sekä oman äitiyden todella hyvin. Sekin loi varmuutta. En huolehtinut samalla tavalla asioista eikä jokaista pientä ihottumaa vauvan iholla tarvinnut alkaa googlettamaan. Kuopuksen uskalsi jättää hoitoonkin jo aiemmin ja osasi nauttia omasta ajasta. Vaikka onkin omat harrastukset ja tekee itsenäisesti asioita, ei se ole lapsilta pois. Kun vanhemmat ovat onnellisia ja hyvinvoivia se välittyy lapsillekin.
Kaikki kokemani ovat muovanneet minusta sen äidin, joka olen nyt. Vaikka äidiksi tullessa kadotin hetkeksi osittain itseni, en muuttaisi siitä ajasta mitään. Se on ollut myös osaltaan vaikuttamassa siihen kuka olen tänä päivänä ja millainen äiti olen lapsilleni.
-Saara