En voi uskoa, että blogin perustamisesta on vierähtänyt jo kahdeksan kuukautta. Aika on hurahtanut kyllä vauhdilla. Tämä postaus on 55. postaukseni. Tekstiä on syntynyt paljon ja kirjoittaminen on edelleen antoisaa. Toivottavasti moni on saanut näistä teksteistä vertaistukea, ideoita, ajatuksia sekä vinkkejä. Joku on ehkä saattanut miettiä, että kuka on kasvatusmosaiikki blogin takana. Nyt voisinkin kertoa teille lukijoille hieman itsestäni, elämäni kulusta ja miten blogi sai alkunsa. Siellä lukemassa on varmasti paljon myös uusia lukijoita. Kiva kun olet saapunut tekstieni pariin!
Olen Saara, 31-vuotias oululainen äiti ja avopuoliso. Olen asunut koko elämäni Oulussa eikä minulla olekaan ollut missään vaiheessa haluja muuttaa muualle. Ulkomailla olisi kiva asua jossakin vaiheessa.
Lapsuus
Synnyin perheeseen, jossa minulla oli (ja on edelleen) äiti, iskä sekä kolme vuotta vanhempi isoveli. Lapsuuteni oli onnellinen sekä turvallinen. Lapsuudessani asuin kolmessa eri asunnossa, joista viimeisimmässä vanhempani asuvat edelleen ja siellä kyläilemmekin paljon lasten kanssa. Olen ollut lapsuudesta asti empaattinen ja lapsena hoivasin aina pienempiä lapsia. Se on tullut jotenkin todella luonnostaan.
Musiikki on ollut vahvasti osa elämääni lapsesta asti. Hain 3. luokalle musiikkiluokalle ja siitä alkoikin musiikkiluokkataival ihan lukion loppuun asti. 7-vuotiaana aloin käymään pianotunneilla, jonka myötä opin lukemaan nuotteja ja se olikin suurena apuna, kun 9-vuotiaana aloitin poikkihuilun soittamisen. Kun olin oppinut jo lukemaan nuotteja, sain täysin keskittyä opettelemaan itse soittimeen liittyviä asioita. Poikkihuilun soittaminen on ollut aina rakas harrastus ja edelleen huilua tulee soiteltua kotona. Lapsuuden harrastuksiin lukeutui myös jossain vaiheessa tanssiminen, mutta se jäi, kun musiikki tuli vahvasti kuvioihin. Välillä koen haikeutta, koska soittaminen ja musiikin harrastaminen ovat jääneet melko vähälle tässä elämän vaiheessa. Mutta sitten taas muistan, että tässä hetkessä on paljon muita kivoja harrastuksia ja asioita joihin haluaa nyt panostaa ja ehkä musiikin harrastaminen liittyy seuraan taas myöhemmin. Onneksi musiikki on isosti läsnä töissä sekä kotona lasten kanssa.
Lapsena en ajatellut, että kirjoittaminen olisi minulle harrastus, mutta nyt kun sitä mietin niin olihan se sitä silloinkin. Kirjoitin paljon päiväkirjaa sekä tietokoneella kirjaa. Kirjoitin myös jonkin verran runoja, joita en varmaan koskaan kenellekään lukenut. 😄 Päiväkirjoja muodostuikin melkoinen pino ja kirjakin oli useamman sivun mittainen. En muista sainko kirjaa kirjoitettua loppuun, se valitettavasti hävisi jossakin vaiheessa. Vahvasti on jäänyt mieleen, mistä kirja kertoi ja mikä kirjan juoni oli. Olisipa mahtava se jostain löytää ja lukea. Olen aina ollut sellainen pohdiskelija ja koen, että ajatukset on ollut helppo tuoda esille kirjoittamalla.
Aikuisuus
Lapsuusosiosta tulikin melko pitkä, kun ajatus lähti juoksemaan. 😄 Lukion jälkeen olin reilu vuoden työkokeilussa sekä päiväkotiapulaisena päiväkodissa. Silloin jo tiesin, että lasten kanssa työskentely on se minun juttuni, mutta en vielä siinä vaiheessa lähtenyt opiskelemaan sille alalle. Musiikki vei edelleen mennessään ja pääsin opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa. Opiskelujen ohessa tein siivoustöitä sekä toimin poikkihuilun soitonopettajana. Kuitenkin mielessä jyskytti ajatus lasten kanssa työskentelystä päiväkodissa ja musiikkipedagogiksi opiskelu ei tuntunutkaan omalta jutultani. Niimpä jätin opinnot kesken ja hain opiskelemaan lähihoitajaksi. Tämä päätös on ollut elämäni yksi vaikeimpia, mutta yksi tärkeimpiä ja parhaimpia päätöksiä. Sen myötä alkoi aivan uusi elämä, uudet kuviot ja omien unelmien tavoittelu. ❤ Sen päätöksen myötä koitti aivan uudet tuulet ja oman itseni löytäminen. Olen itsestäni niin ylpeä, että uskalsin tehdä niinkin ison päätöksen ja mietin päätöksessäni vain ja ainoastaan itseäni.
Valmistuin lähihoitajaksi suuntautumisena lasten ja nuorten kasvatus ja hoito. Sen jälkeen esikoinen syntyi. Olin itse silloin 24-vuotias. Olin esikoisen kanssa kotona siihen asti kun hän oli 3-vuotias. Tämän jälkeen olin töissä päiväkodissa varhaiskasvatuksen lastenhoitajana siihen asti, kun jäin äitiyslomalle ja olin kotona kuopuksen kanssa viime kevääseen. Nyt siis taas töiden parissa päiväkodissa varhaiskasvatuksen lastenhoitajana. Tiesin jo nuorena aikuisena, että haluan tulla jossakin vaiheessa äidiksi. Äitinä olo on ollut itselleni elämäni tärkein asia. Äitiys on saanut minut ajattelemaan monista asioista eri tavalla ja tuntemaan itsenikin paremmin. Jos haluat lukea enemmän omista äitiyden ajatuksistani, niin kannattaa käydä lukemassa äitiyden muovautuminen postaus.
Blogin perustaminen
Blogin perustamisen ajatus on pyörinyt mielessäni monestikin aiemmin, mutta en ikinä oikein löytänyt sellaista sopivaa aihetta. Kunnes viime joulukuussa aloin pyörittelemään ajatusta blogin perustamisesta lasten kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyvin teemoin. Huomasin, että itse luin useampia blogeja juurikin vanhemmuuteen sekä lasten kasvatukseen liittyen ja etsin googlesta askarteluideoita sekä vertaistukea ja apuja esim. lasten uniongelmiin. Tämän myötä ajatus siitä, että itse olisin vertaistukena muille vanhemmille, tuntui juuri oikealta ja sopivalta blogi-idealta. Tässä yhdistyi oma halu auttaa ja olla tukena muille sekä intohimo kirjoittamiseen.
Ehkä aiemmin esteenä on ollut myös oma silloinen epävarmuus ja pohdinnat, mitä muut ajattelisivat. Oman itsetutkiskelun myötä olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja löytämään syyt omiin epävarmuuksiin, jonka myötä tekemisiäni ei enää ohjaa se, mitä muut ajattelisivat, vaan omat toiveeni, haaveeni sekä itsevarmuuteni. Oman kasvuni myötä olen vihdoin saanut ja uskaltanut toteuttaa yhden omista unelmistani.
Mitä teen vapaa ajallani?
Vapaa ajallani vietän paljon aikaa perheen kanssa. Lasten kanssa leikimme, askartelemme, retkeilemme ja touhuilemme kaikenlaista. Silloin kun olen lasten kanssa, haluan oikeasti olla läsnä ja viettää heidän kanssaan aikaa.
Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle todella rakas harrastus. Sitä tulee yleensä tehtyä silloin kun lapset ovat menneet yöunille. Päivisin tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, kokeilla uusia reseptejä. Tykkään liikkua luonnossa kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Suomen luonto on jotain niin kaunista, että siellä mieli lepää. Moni liikuntamuoto on lähellä sydäntäni; sulkapallo, tanssi, tennis, lihaskuntotreenit, pyöräily sekä hiihto. Liikkuminen on hyväksi omalle mielelleni ja piristää huomattavasti.
Parasta on myös irtokarkkien syöminen hyvää sarjaa tai elokuvaa katsoen. Tällä hetkellä seuraamme mieheni kanssa Blacklistiä, johon olemme ihan koukussa. 😄 kuuntelen myös paljon musiikkia ja lauleskelen biisien mukana. Vapaa ajalla tulee nähtyä myös ystäviä ja sukulaisia.
Tekstiä tulisi vaikka kuinka, mutta ehkä tähän on nyt hyvä lopettaa.😄 Jos haluat vielä jotain tietää tai muuten vain kysyä jotain, niin laita ihmeessä kommenttia! 😊
Kivaa sunnuntaita!
-Saara