Tämä viikko on ollut melkoinen uusien alkujen viikko. Maanantaina kuopus aloitti päiväkodin ja torstaina esikoisella alkoi koulu. Olen ollut itse vielä tämän viikon kotona, jotta olemme voineet kuopuksen kanssa aloitella rauhaksiin päiväkotiin tutustumisen ja sain oltua myös täysin esikoisen tukena ensimmäiset koulupäivät. Täältä voit lukea myös omia tuntemuksiani päiväkodin ja koulun aloitukseen liittyen: syksyllä päiväkotiin ja koulun alkaminen
Päiväkotiin tutustuminen
Kävimme kuopuksen kanssa tutustumassa päiväkotiin viime viikolla parina päivänä. Olimme molempina päivinä koko aamupäivän ajan ja toisena päivänä kuopus söi päiväkodissa lounaankin. Ensimmäisenä päivänä häntä jännitti paljon. Saimme alussa olla sisällä tutustumassa, kun muut lapset olivat ulkona. Se oli tosi kiva, koska kuopus sai ensin tutustua ryhmän tiloihin ja yhteen aikuiseen vähän tarkemmin. Sellainen lempeä ja asteittainen tutustumiskäynti. Kun olimme tutustuneet sisätiloihin, lähdimme käymään ulkona muiden lasten kanssa. Siellä kuopus touhusi omia juttuja. Välillä hän sanoi, että haluaa kotiin, mutta jatkoi kuitenkin touhuiluja. Toisena päivänä menimme vähän aiemmin ja kuopus sai leikkiä ensin sisällä muiden lasten kanssa. Siinä hetkessä hän lähinnä katseli muiden touhuja. Tänä toisena tutustumispäivänä aamun edetessä kuopus selkeästi rentoutui ja lähti itsekseenkin touhuilemaan ja irtaantui minusta. Oli hauska huomata, miten oma-aloitteinen hän oli uudessa paikassa ja tilanteessa. Ulkoilun jälkeen kävimme yhdessä pesemässä kädet ja sitten hän lähtikin siitä itsekseen tomerasti ryhmätilaan, jossa kysäisi aikuisilta että ”Missä minä istun?”. Ja sinne hän jäi itsekseen syömään muiden kanssa.
Päiväkodin aloitus
Tällä viikolla kuopus jäi päiväkotiin jo itsekseen. Alkuviikosta hän oli vain aamupäivän, hain hänet lounaan jälkeen. Sitten loppuviikosta oltiin päiväunienkin yli. Koen itse tärkeäksi lapsen päiväkodin aloituksessa asteittaisen tutustumisen ja totuttelun, jos vain siihen on mahdollisuus. Päiväkodin aloitus saattaa olla lapselle todella iso asia ja siinä tulee monia uusia asioita, joihin totutella. Alkuviikosta kuopus oli todella innoissaan lähdössä päiväkotiin ja viihtyi siellä hyvin. Hän ei olisi edes halunnut lähteä kotiin, vaan olisi halunnut mennä nukkumaan päiväunia päiväkodin sänkyyn. Päiväkodin aikuisetkin sanoivat, että on mennyt hyvin ja ihan kuin olisi ollut jo pitempäänkin siellä. Mikä helpotus tämä olikaan kuulla! Ja siis ei siinä mitään, vaikka aloitus olisi sujunut erilailla. Sitten kuitenkin tiedetään, että jossakin vaiheessa helpottaa. Mutta on tämä silti huojentavampaa näin.
Loppuviikosta alkuinnostus hieman laantui ja yhtenä aamuna kuopus jäi itkien päiväkotiin. Päivä oli mennyt mukavasti ja innoissaan kuopus taas kertoi, mitä oli päiväkodissa touhunnut. Nyt sitten kuopus onkin kipeänä. 😔 Voi olla, että itkuisena aamuna hän oli jo tulossa kipeäksi. Vähän harmittaa ja turhauttaa, että heti tähän alkuun tuli kipeäksi. Toivotaan, että olisi vähäiset oireet ja menisi nopeaa ohi. Luultavasti kuopus on saanut taudin päiväkodista, koska räkäisiä lapsia tuli nähtyä. Jotenkin sitä toivoisi, etteivät vanhemmat veisi kipeää lasta päiväkotiin. Ehkä se ajatus olisi hyvä, että menisikö itse siinä kunnossa töihin. Itse en menisi. En oman voinnin takia, mutta en myöskään haluaisi tartuttaa muihin. Lapsi ei voi tätä valintaa itse tehdä. Enkä siis tässä väitä, että aikuisten ja lasten sairastelu olisi sama asia. Ei kenenkään sairasteluja voi verrata toisiin. Mutta näitä asioita on hyvä pohtia.
Päiväkodin aloituksen näkyminen kotona
Päiväkodin aloitus on näkynyt meillä kotona jonkin verran. Heti maanantaista alkaen illat olivat melkoista rajojen kokeilua. Selkeästi sillä tavalla purkautui ikävä. Pyrittiinkin siihen, että vietetään illalla mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja lähekkäin. Myös nukkumaanmenot kestivät melko kauan. Nämä kuuluvat asiaan ja jossakin vaiheessa sitten taas illatkin muotoutuvat erilaisiksi. Kotona puhuttiin paljon päiväkodista ja alkuviikosta kuopus kyseli, milloin saa nukkua päiväkodissa. Hän nukkuu yläsängyssä, joten odotti sitä innolla. Koko viikon ajan kuopuksen kerronta päiväkodista oli lähinnä positiivissävytteistä.
Koulun alkaminen
Tämä asia saa minut taas herkistymään. 💛 Niin se päivä koitti, kun esikoinen asteli koulun ovista sisään. Se päivä oli todella tunteellinen päivä. Esikoista jännitti ja hän oli innoissaan. Myös minua jännitti ja olin innoissani. Pääsimme molemmat mieheni kanssa saattamaan esikoisen koululle. Kävelimme käsi kädessä. Esikoinen sanoi, että vatsa on kipeä jännityksestä. Hän käveli melkoista vauhtia. Koulun piha oli täynnä ekaluokkalaisia vanhempineen. Esikoinen näki kavereita ja he kokoontuivat yhteen jännittämään. Opettaja tuli ulos ja hänellä oli kyltti kädessään, jossa luki esikoisen luokka. Halasimme ja hän lähti jonoon muiden jännityksestä latautuneiden luokkakavereidensa kanssa. Odoteltiin, että kaikki pääsivät jonoon ja opettaja kävi erikseen jokaisen lapsen kohdalla kysymässä lapsen nimen. Sitten vielä katsoimme toisiamme lapseni kanssa ja vilkutimme hymyissä suin. Jono lähti kulkemaan koulun ovista sisälle. Kyyneleeni valuivat valtoimenaan.
Koko kotimatkan ajan hän kertoi koulupäivästä, silmät loistaen. Hän ei malttaisi odottaa seuraavaan päivään, jolloin pääsee taas kouluun. Minä kuuntelin onnesta herkistyneenä.
-Saara