Vanhemmuus

Tunteiden kirjo vanhemmuudessa

Nyt kun tässä on tullut kirjoitettua paljon lapsen tunteisiin ja tunnetaitojen opetteluun liittyviä postauksia (voit lukea ne tästä ja tästä), voisin jakaa ajatuksia vanhemmuuteen liittyvistä tunteista. Tunteiden kirjo vanhemmuudessa on aivan käsittämätön. En ole missään tilanteessa tai suhteessa tuntenut niin montaa eri tunnetta ja niin voimakkain vaihteluin, kuin vanhemmuudessa ja lasten myötä.

Kun sain esikoisen syliini ensimmäisen kerran, en ollut koskaan ennen tuntenut mitään vastaavaa. Onnellisuus ja rakkaus ryöppysi ulos onnenkyyneleiden saattelemana. Kaikki muu ympäriltä katosi. Siitä hetkestä alkoi myös tunteiden osalta aivan uudenlainen matka. Tarkemmin ajatuksia äidiksi tulemisesta ja äitiyden matkasta voi lukea tästä postauksesta.

Tunteiden salliminen

Ihan yhtä lailla kuin lapsen, myös aikuisen kaikki tunteet ovat sallittuja. Mekin tunnemme paljon eri tunteita eri voimakkuuksin. Se, että joskus tuntee negatiivisia tunteita esim. ärsytystä, turhautumista tai surua oman lapsen kanssa koetuista tilanteista, on aivan inhimillistä. Vaikka nämä edellä mainitut tunteet nousevat pintaan, ei se tarkoita sitä että rakkaus omaa lasta kohtaan katoaisi tai vähenisi mihinkään. Joskus olen tuntenut syyllisyyttä tai yrittänyt puskea piiloon negatiiviset tunteet. Sitä ei tarvitse tehdä. Olemme kaikki ihmisiä, joiden elämään tunteet kuuluvat.

Tunteiden voimakkuudet

Monesti tunteet ovat pakahduttavia ja eri tilanteissa tunteita on samalla kertaa useampia. Toisessa hetkessä pakahtuu onnesta, rakkaudesta ja ylpeydestä ja toisessa kiehuu ärsytyksestä ja turhautumisesta. On tärkeää muistaa se, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja ne kuuluvat vanhemmuuteen. Tunteiden ohjaamiin tekoihin tarvitsemme me vanhemmatkin tunnesäätelytaitoja. Kun vanhempi säätelee omia tunteitaan oikealla tavalla, antaa hän samalla hyvän esimerkin lapselle tunteiden säätelyssä. Näissä tilanteissa helpottaa tietää, että omat tunteiden voimakkuudet vaihtelevat ja ärsytys ja turhautuminenkin ovat vain ohimeneviä. Ja monesti helpotusta tunteeseen tuo myös se, että pääsee purkamaan sitä tunnetta jollain tavalla esim. ulkoilemalla, urheilemalla tai kuuntelemalla musiikkia. Joskus ei ole mahdollista toteuttaa näitä keinoja, joten silloin hengitellään rauhallisesti ja käydään hetki omissa oloissa. Näin tilanteen hoitaminen sujuu parhain mahdollisin tavoin, eikä tilanteesta jää kenellekään huonoa fiilistä.

Monenlaisia tunteita

Äidiksi tullessa suuren rakkauden lisäksi tulee myös suuri huoli omista lapsista. Monissa eri tilanteissa ja asioissa miettii vain lapsen parasta ja haluaa, että lapsella on aina kaikki hyvin. Kun lapsi on kipeä tai tuntee kipua, haluaisi ottaa kivun itselleen. On kaikista raastavinta katsottavaa, kun oma lapsi on kipeänä.

Äitiyden alkuvaiheessa tuli vertailtua itseä muihin äiteihin ja miten he kasvattavat lapsiaan. Kaikki oli niin uutta ja omat kasvatustavat olivat vielä hakusessa. Tämän myötä riittämättömyyden tunne oli läsnä. Vanhemmuuden vertailusta aion tehdä myöhemmin erillisen postauksen, jossa paneudun asioihin, jotka ovat aiheuttaneet itselleni riittämättömyyden tunnetta. Tätä vertailua lasten kasvatukseen liittyen olen työstänyt vanhemmuuden aikana ja kun olen löytänyt ne omat kasvatustavat ja millainen äiti haluan lapsilleni olla, ei tule enää niin paljoa vertailtua itseäni muihin. Jokaisella meillä on erilaiset tavat toimia ihan missä vain asiassa, eikä niiden kannata antaa vaikuttaa itseensä.

Omia lapsia kohtaan tuntee suurta ylpeyttä. Ihan heidän olemisestaan, teoistaan, taidoistaan yms. Lapsille tämä tunne tulee näytettyä kannustuksin, kehuin sekä ihaillen. Itse koen hankalaksi kehua lapsiani muille. Varsinkin muille vanhemmille. Tähän varmasti liittyy juurikin se vanhempien välinen vertailu. Toinen vanhempi saattaa ottaa ja tuntea kehumisen niin, että vertaa sitä omaan lapseensa tai ottaa sen ylimielisenä.

Joskus iltaisin hiipii syyllisyyden tunne. Syyllisyys siitä, ettei tullut leikittyä tarpeeksi lapsen kanssa. Tai tuntuu, ettei ollut kunnolla läsnä, ei kuunnellut kaikkea mitä lapsi halusi kertoa. Monesti myös syyllisyys tai riittämättömyys liittyy tekemättömiin asioihin. Olisi pitänyt tehdä vielä asia x tänä päivänä lasten kanssa, mutta ei tullut tehtyä. Näihinkin tilanteisiin on hyvä opetella itsemyötätuntoa. Suhtautua itseensä ja omiin tunteisiin armollisesti ja hyväksyä omat tunteensa. Sitten voi miettiä, että miksi olisi pitänyt tehdä tekemättömät asiat. Olisiko se vaikuttanut mihinkään tai olisiko asiat nyt paremmin?

Tunteiden kirjo vanhemmuudessa on melkoinen. Ollaan armollisia itsellemme! 😊 Mukavaa maaliskuun loppua 🌞

-Saara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *